Maalaussuunnitelmat riistäytyivät ihan uusille urille (vrt. sivussa olevan laatikon suunnitelmat) helteiden alkaessa. Kun hellettä oli riittänyt noin viikon verran, havahduin siihen, että puutarhakalusteet ovat hyvin kuivuneita ja maalauskunnossa.

Olin alkukesästä hakenut Citymarketista "hyvin pohjamaalattua" mäntykalustetta yhden pöydän, neljän tuolin ja penkin verran. Valkoinen maali ei ollut alun perinkään toiveväri, mutta halusin juuri nimenomaan kotimaista (? öhöm, tämä taitaa olla ruotsalaista) puuta - ja kuinka ollakaan Citymarket oli lähes ainoa paikka, josta sellaisia sai jollain lailla järkevällä hinnalla. Se, miten Citymarketista saa moiset kamppeet ulos ruokatavaroille tarkoitetuilla ostoskärryillä kaatamatta mm. kassojen turvaportteja on jo tarina sinänsä (miettivätkö sisäänostajat koskaan miten tavarat saa järkevästi ulos kaupasta?). No, kalusteet saatiin onnellisesti kotiin ja ne tuli kasattuakin. Parin kuukauden terassilla olon jälkeen valkoinen maali alkoi kummasti "haihtua".

Kun kerran keliä tuntui piisaavan, marssin kauppaan hakemaan purkin sinistä Miranolia. Maalaus tuntuu  olevan addiktiivinen laji, sillä teknotyöläinen näkee kerrankin konkreettisesti oman kätensä jäljen.

Nyt on menossa jo toinen Miranol-purkillinen. Cittarista haetut kalusteet on maalattu eilen valmiiksi. Pohdin, pitäisikö kunnostaa vielä samaan syssyyn toiset, kymmenkunta vuotta vanhat kalusteet. Maalia on vielä yli puoli purkkia jäljellä...Ja lisää saa kaupasta. Pitänee tarkistaa säätiedotuksesta kuinka kauan maalauskelejä on vielä jäljellä.