Kesän toinen reissu on tehty. Viikkarilla risteiltiin Tukholmaan ja takaisin. Olen viimeksi ollut laivalla varmaan kymmenen vuotta sitten. Seisovassa pöydässä tuli olo kuin norsulauman keskellä - kaikki yrittivät saada saalista lautaselleen ja tyrkkivät toisiaan. Kiireetöntä tunnelmaa oli vaikea sen jälkeen saavuttaa.

Allergiaperheenä annan risuja Viikkarille. Seisovassa pöydässä vain joissakin ruuissa oli ton-lappu. Kun kysyin asiaa, vastaus oli "on meillä niitä lappuja, mutta ei me olla jaksettu laittaa niitä kaikkia esille"...Ihan kiva asenne. Meillä allergiat on ihan omaa luokkaansa, mutta varmasti on paljon niitäkin joille riittäisi tieto pelkästään laktoosittomasta tai gluteenittomasta vaihtoehdosta.

Tytöt viihtyivät menomatkalla lähinnä täällä:

Tukholmassa vietimme päivän Junibackenilla, Astrid Lindgren maailmassa. Liikkeellä oli paljon ruotsalaisia perheitä ja ulkomaalaisia turisteja, liian paljon Junibackenin kapasiteettiin nähden. Junibacken on pelkästään sisätilapaikka ja homma meni varsinkin alussa aikamoiseksi jonottamiseksi ja se tietenkin oli pois viihtyvyydestä.

Sinänsä esim. Sagotåget oli erittäin hyvin tehty, joskin loppu oli liian jännittävä ainakin meidän tytöille. Mahdollisuus suomenkieliseen selostukseen oli plussaa. Huvikumpu ja Katto Kassisen talo viehättivät tyttöjä. Kirjakaupassa oli paljon ruotsinkielisiä lastenkirjoja ja oheistavaraa. Päivä jäi positiivisen puolelle, mutta tämän kesän suppean kokemuksen perusteella Muumimaailma vie kirkkaasti voiton.

Viikkarilta pääsee muuten kätevästi ns. Hop on Hop off laivoilla Junibackeniin, Gröna Lundiin, keskustaan, Gamla Staniin ja takaisin. 0-5 v ilmaiseksi, aikuisilta 100 SEK, lippu voimassa 24h.

Takaisin tullessa laivalla ei jaksettu muuta kuin käydä syömässä ja hakemassa tytöille Ville Viikinki tatuoinnit. Pallomeri jäi väliin. Kannella käytiin katselemassa Tukholman saaristoa ja ihmeteltiin lintujen aiheuttamia ympäristötuhoja pikkuisilla saarilla, joissa puut olivat kuolleet pystyyn.

 

Kaikkea se linnun kakka saa aikaiseksi.