Mennyt viikko kului talvilomaa viettäessä Luoston maisemissa. Hiihtosäät olivat hyvät ja päivittäinen parikymppinen murtsikkalenkki sujui aikaisempia vuosia sutjakkaammin. Liekö kunto noussut? Loman alku menee aina koomassa, kun elimistö yrittää tottua järisyttävän suureen päivittäiseen urheiluannokseen. Loppuviikosta pystyy jo tekemään muutakin kuin hiihtämään, syömään ja nukkumaan.

Luin lomalla ensimmäisen Kjell Westöni (juu, häpeällistä että nyt vasta), siis Leijat Helsingin yllä. Se oli hyvä, vaikkakin jo kymmenen vuotta sitten julkaistu kirja. Juoni ja tarina toimii edelleen. Kirjan päähenkilöt ovat vain muutaman vuoden vanhempia kuin minä ja elivät hiukan toisenlaista seiskytlukua. Minua hämmensi kirjassa huumeiden käyttö - oliko se todella tuollaista silloin 70-luvulla ja 80-luvulla? Ehkä kaupungissa? Maalla kyllä elettiin ainakin siihen aikaan herrankukkarossa eikä huumeita liikkunut tavallisissa piireissä. Vaikea uskoa, että kirja tuolta osin olisi täysin fiktiivinen. Mutta hyvä kokonaisuus se oli ja taidanpa lukea nyt ne muutkin Westöt...