Luin viikonloppuna Tarja Tallqvistin ja Elina Simosen kirjan Kuka vierelles jää, lähihoitajan raportti. Epäilemättä kyseessä on autenttinen dokumentti vanhusten hoidon tasosta nykyajan Suomessa. Pelottavaa luettavaa, en haluaisi olla se vanhus, jota hoidetaan niin huonosti kuin kirjassa kuvataan. Ja aika ajankohtainen itselleni, koska omat ja miehen vanhemmat alkavat olla pikkuhiljaa laitoskunnossa.

Yhteiskunnan kehittyneisyydestä kertonee jotakin se, miten vanhukset ja lapset hoidetaan. Suomessa kumpienkin hoito suunnitellaan ja mitoitetaan kuin tehobroilerikasvattamossa ikään. Mitä automaattisempaa sen parempaa. Mitään ei taideta oikeasti suunnitella hoidettavan näkökulmasta vaan pelkästään amerikkalaistyyppisillä tehokkuusmittareilla - kaukaa kirjoituspöydän takaa, tutustumatta hoidettaviin ja heidän tarpeisiinsa. Länsinaapurissa tuntuu olevan samat ongelmat. Miten sivistyneet pohjoismaat ovat päässeet tähän tilaan? Oksettaa.