Huvikumpu oli koossa. Akateemisesta oli ostettu Vivienne Boultonin Nukkekotikirja. Minulle tyypilliseen tapaan olin jo nostanut käden ylös korkealle ja sanonut "kyllä", ennenkuin aivot oikeasti tajusivat mitä olin tullut luvanneeksi. Kyllähän nukkekodin kalusteet pitää tehdä itse, höh. Tässä sitä nyt taas sitten oltiin. Pikkuhaasteita oli luvassa matkan varrella, kuten mistähän saan kaikki tarvikkeet? Listat? Viilut? Rimat? Vanerit? Sitäpaitsi en todellakaan ole mikään innovaattori, joka arkipäivän nippeleistä keksii mitä hienoimpia nukkekodin tavaroita. Tai ainakin niin luulin - nyt en vaan ole enää ihan yhtä varma.

Aloitin helpoimmasta  päästä. Prismasta tarttui matkaan mukaan villalankakerä. Havahduin, että maailma on täynnä ihania lankoja (josta sisareni on kyllä vihjaillut tämän tästä). En vain ole tullut vilkaisseeksi lankahyllyyn pariinkymmeneen vuoteen. Olisi kannattanut. Meinaan vaan, että pari villapaitaakin voisi tässä sivussa tehdä. Huvikumpuun syntyi sentään nopeasti matto - olihan sitä jotain luotava, jotta uskottavuus tyttöjen silmissä säilyy. Ihme ja kumma, osasin luoda silmukat ja neuloakin, vaikka taukoa oli ollut se kaksikymmentä vuotta.

Muiden materiaalien kanssa tuskailin sen sijaan viikon verran. Onneksi olin joululomalla, niin oli aikaa. Löysin netistä pari paikkaa, josta saa viilua. Kävin Sinooperissa ja Sinellissä. Löysin pääasiassa kassillisen muovailuvahaa eri värejä (miehelle...näette sitten ne luomukset aikanaan) ja jotain tilpehöörejä. Ihmettelin, missä on se salainen kauppa, josta miehet käyvät ostamassa kaikki puutyötarvikkeet. Maalaistytön mielestä Puukeskukseen mennään vain kun halutaan kakkosnelosta tai kakkosvitosta. En ole siis vieläkään uskaltanut mennä sinne, mutta varmaan pitäisi. Toistaiseksi paras paikka on ollut Hobbypoint, josta sainkin kassillisen vaneria, pahvia, minikokoisen jiirilaatikon ja yhtä sun toista hyödyllistä. Minisahat kannattaa kyllä mennä ostamaan rautakaupasta, ihan vaan vinkiksi.

Tarvikkeisiin on uponnut rahaa näin alkajaisiksi yhden nukkekodin kaluston verran. Mutta viis siitä, nyt voin aloittaa kalustuksen tekemisen ihan itse tyttöjen toiveiden mukaan sohvasta.