Rattikelkat veivät toisenkin illan. Toinen kelkoista meni heti ensimmäisen tyyppäyksen jälkeen palautukseen, kun etupään hitsaussaumat pettivät. Tilalle tulleen kasaaminen sujui tietenkin ennätysajassa ja otin jo paremmat työkalutkin esiin. Miksi muuten mukana tulee aina niin surkeat vempeleet?

Huvikummun kasaamisessa meni sen sijaan ainakin viikon päivät. Vaikka olinkin (ja olen edelleen) nukkekotihommissa ihan vihreä, tajusin selkeästi, että tapetoida kannattaa ennenkuin talo kasataan. Ongelma 1: mistä näihin hommataan tapetit? paljonko sitä tarvitaan? millä se liimataan?

Päädyin Tiimariin ostamaan erilaisia leikekirjapapereita, jotka vein tytöille näytille. Isompi tytöistä valitsi haluamansa ja hain lisää seuraavana päivänä. Liimailua Huvikummun seinälautoihin kesti muutaman päivän. Mahtaako Erikeeper olla liian tujua tavaraa? Miksi Erikeeperiä on vaikea saada muualta kuin rautakaupasta, tai ainakin sitä myydään naurettavan pienissä tuubeissa muualla? Eikö ihmiset askartele enää?

Noin viikon päästä joulusta oli tapetit seinillä ja talo kasausta vailla valmis. Loppusuoralla tietenkin selvisi, että kuistin pylväistä yksi oli kiero (no, voihan Huvikummussa sellainen olla) ja yksi liian pitkä (no jaa...). Ullakon katto oli kiinnitetty ja ollut paikallaan noin puoli tuntia, kun kuului paukahdus. Saranat korkkasivat levyn, jossa ne olivat kiinni - ei alle 3-vuotiaille, oletan. Pienistä viivytyksistä huolimatta talo saatiin vihdoin viimein kasaan ja hienohan siitä tulikin - tapetitkin ihan Huvikumpu-tasoa.

Ohessa Huvikumpu kasattuna ulkopuolelta

Ja ohessa näkymä tapetoituna sisäpuolelta.

Tästä voikin sitten alkaa varsinainen kalustus, joka on ihan oma seikkailunsa.