Useampi ilta on vierähtänyt 3D-kuvia leikellessä, oikean käden peukalo on ilmeisesti saanut yliannoksen saksien käyttöä sillä se on ollut puuduksissa jo pari päivää. Aluksi olin sitä mieltä, että 3D askartelu on ihan hullun hommaa - leikellä nyt pienen pieniä kuvan osasia tuntikaupalla ja sitten vielä rakennella niistä ne itse kuvat. Nyt parikymmentä korttia tehneenä alan ymmärtää miksi tämä voi olla addiktiivinen laji. Olen kyllä edelleen vakaasti sitä mieltä, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tein sarjatyötä eli näin suuren korttimäärän kerralla.

Kuvasta ei kyllä näy tuo 3D-efekti, mutta omasta mielestäni nuo joulutähdet ovat todella kauniita valmiina. Yksinkertaisempi 3D-kortti syntyy, kun liimaa ääriviivatarroja värilliselle pahville, leikkaa ne irti ja kiinnittää tarratyynyillä korttipohjaan. Tein sillä lailla muutaman kynttiläkortin näiden monimutkaisempien lisäksi.

Korttien lisäksi olen harjoitellut ensimmäistä kertaa huovutusta. Sain esikon kanssa pikaopastuksen tyttöjen hoitokavereiden äidiltä huovutuksen saloihin. Tein märkähuovutuksella patalapun ja kaavan avulla pienen tonttulakin. Esikko teki jääpalamuotin avulla kaksi pikkuista sydäntä kuusenkoristeeksi ja neula- ja märkähuovutuksella pupun. Pupulta puuttuu vielä silmät ja suu sekä pienet etukäpälät.

Uskoisin, että nyt on huovutuksen perusasiat hallussa ja tästä on hyvä jatkaa omin päin. Marseille-saippua on jo ostettu ja huovutusvillaa on kassillinen. Neulahuovutusta varten tarvitsee vielä hankkia superlonia.